Hyväntekeväisyyttä ihmiseltä ihmiselle

Oletko miettinyt, että olisi hienoa osallistua hyväntekeväisyyteen, mutta epäröinyt feissareiden edessä, että mihinhän rahat menisi, jos tuohon lähtisi mukaan? Olen järjestämässä mahdollisuutta tehdä ruohonjuuritason hyväntekeväisyyttä pienellä rahamäärällä ja täysin ilman välikäsiä. Miten se on mahdollista?

Sydäntäni on koskettanut aivan riipaisevan lujasti monissa afrikan ja lähi-idän maissa tapahtuva pienten tyttöjen sukuelinten silpominen. Naiset on ajan kuluessa opetettu uskomaan, että tämä julma ja järkyttävä toimenpide on jokaiselle tytölle hyväksi. Äidit itse haluavat, että tyttölapsilleen tehdään tämä. Heidän motiivinsa on lähinnä, että näin on aina tehty. Toimenpiteen julmuudesta, vaarallisuudesta, epäeettisyydestä ja elinikäisistä haitoista ei liene välttämätöntä erikseen mainita. Jos asia on epäselvä, pikainen googletus (FGC – female gential cutting) - tai vielä pahempaa, youtubetus! - kertoo asian laidan.

Klikkaa tästä.

MeNaiset -lehdessä oli alkuvuodesta hyvin koskettava kirjoitus ”Silvottu elämä”, jossa puheenvuoron sai rohkea etiopialainen nainen, Bezunesh Lombebo. Afrikkalaisten naisen kohtalo määräytyy pitkälti sen mukaan, mihin heimoon hän sattuu syntymään. Bezunesh syntyi heimoon, jossa perinteenä on kaikken brutaalein tapa silpoa tyttölapsen sukuelimet. Bezuneshin suora kuvaus omakohtaisesta silpomistapahtumasta ei jätä mitään mielikuvituksen varaan. Teksti on niin järisyttävää lukemista, ettei sitä melkein voi käsittää. En katso tarpeelliseksi toistaa sitä tässä, mutta laitan tähän linkin lehtikirjoitukseen, jonka voi lukea omalla vastuulla.

Etiopiassa nainen ei toimi yhteiskuntatasolla vaan ainoastaan kotona. Bezunesh ei kuitenkaan antanut periksi. Hän teki hyvin sinnikkään ratkaisun ja lähti opiskelemaan teologiaa. Käytyään läpi silpomisesta johtuvat hyvin rankat ja vaaraliset synnytyskomplikaatiot (joista hän myöskin kertoo kaunistelemattomasti artikkelissa), hän päätti avata suunsa tehden lopputyönsä aiheesta kuinka uskontoa käytetään väärin naisia vastaan (silpomista usein perustellaan uskonnolla, vaikka perinne on paljon vanhempi). Luennoituaan aiheesta miespuolisille opiskelutovereilleen kävi ilmi, että monet miehet eivät ole edes tienneet, kuinka ra'asta toimenpiteestä on kyse!

Luettuani artikkelin itkin pitkään. Yleensä näin julmien asioiden kohdalla ihmisen puolustusmekanismi, ajatuksen siirtäminen pois ja tunteiden kovettaminen, astuvat esiin. Ne ovat tarpeellisia arjessa selviytymisen kannalta. Mutta minä en onnistunut sulkemaan sydäntäni. Ehkä, koska olen pienen tytön äiti itsekin? Itkin ja surin asiaa niin syvästi, että lopulta päätin yrittää tehdä jotain.

Miten tällaista kulttuuria voi muuttaa? Monet järjestöt tekevät poliittisella tasolla työtä, jotta päättäjät tekisivät ympärileikkauksesta laitonta. Onhan ympärileikkaus niin vahva tabu, että monissa maissa sitä ei edes olla myönnetty virallisella tasolla. Mutta esimerkiksi Etiopiassa se on ollut laitonta jo pitkään, mikä vain on aiheuttanut sen, että silpominen tehdään salassa. Asennemuutoksen pitäisi siis tapahtua naisten – äitien! - keskuudessa. Tälle kentälle viranomaiset ja poliittiset päätökset eivät yllä, sillä naiset ovat kouluttamattomia ja elävät oman pienen heimonsa sisällä. Syvälle juurtuneen perinteen muuttaminen vaatii vahvaa ruohonjuuritason työtä. Siihen tarvitaan rohkeita sisäpiirin naisia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa ja rikkoa tabun avoimesti toisille naisille.

Bezunesh Lombebo,
Me Naiset 5.1. kuva Katja Tähjä

Silloin tajusin! Rohkea, koulutettu ja motivoitunut nainen, eli juuri sellainen kuin Bezunesh! Päätin ottaa häneen yhteyttä ja kysyä, voisimmeko toimia yhdessä. Sain lopulta häneen yhteyden ja hän oli hyvin innoissaan asiasta. Tämä olisi hänelle ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa, sillä Etiopiassa naisia ei oikeastaan palkata töihin. He jäävät kodinhoitajiksi vaikka olisivatkin koulutettuja. Bezunesh kertoi, että siellä Irgalemin ja Awasan (isompi kaupunki) alueella olisivat kaikki ovet nyt auki valistustyölle, sekä kirkon että koulujen taholta. Hän olisi erittäin halukas aloittamaan "matkasaarnaajan" työn sillä alueella, eli kiertäisi kouluilla, seurakunnissa yms. kertomassa tyttöjen ympärileikkauksen vaaroista ja haitoista. Laskimme, että palkka ja matkakorvaukset (hän kulkisi bussilla alueen kylissä ja kaupungeissa) olisivat 150 euroa kuussa. Suomalaisessa mittakaavassa siis hyvin kohtuullinen summa!

Tässä on nyt minun tilaisuuteni tehdä hyväntekeväisyyttä ruohonjuuritasolla, ilman välikäsiä! Uskon, että hyväntekeväisyyttä on järkevä tehdä myös ihmisenkokoisessa mittakaavassa ruohonjuuritasolla. Suuretkin koneistot joutuvat loppupeleissä tekemään myös ruohonjuuritason työtä saadakseen jotakin aikaan. Miksipä siis ei voisi toimia myös suoraan ihminen ihmiselle!

Nyt olenkin kokoamassa tukirinkiä, joka palkkaisi Bezuneshin valistustyöhön. Tähtäimenä olisi kerätä kokoon ainakin sen verran, että saamme hänet vuodeksi kentälle. Se tarkoittaa 1800 euroa. Tarkoituksena olisi saada Bezunesh kentälle jo heinäkuussa. Jos olet haluaks osallistumaan, niin voit liittyä tämän blogin lukijaksi. Olen myös avannut pankkitilin, jonka numero on
FI17 5549 8340 0167 24 (Henrica Fagerlund) ja tältä tililtä maksan Bezuneshin palkan joka 3. kuukausi (johtuen kalliista pankkimaksuista). Bezunesh maksaa tästä summasta itse verot ja muut maksut. Jos koet mahdollisuutta lahjoittaa, niin tee se tuolle tilille. Pienikin lahjoitus on askel hyvään suuntaan! Voit myös kommentoida kirjoitusta tai kysyä jotakin. Bezunesh tekee raporttia työstään ja ne julkaistaan tässä blogissa, joten voimme seurata toiminnan etenemistä.
-Henrica Fagerlund