Afrikan matka: Paenneet tytöt

Vihdoinkin! Afrikan matkani oli niin mieletön ja elämää mullistava, että kesti hetken saada asiat kirjoitettavaan muotoon. Tiedän, että moni on odotellut bloggausta jo pitkään, pahoittelut! Edelleenkin koko reissu on muistissani elämää suurempana juttuna, joten en millään pysty kirjoittamaan siitä vain yhden postauksen verran, joten näitä tulee pikku hiljaa. Aloitan koulutytöistä, koska se on yksi selkeä kokonaisuus joka vaatii meidän huomiota.

Lähdimme Elizabethin kanssa Narok Townista kohti Naningoin kylää, missä tyttöjen sisäoppilaitos on. Minulle alkoi selvitä, miksei asioiden hoitaminen aina ole niin yksinkertaista. Aluksi matkustimme noin tunnin verran pikkubussilla johonkin pikkukylään, josta piti ottaa moottoripyöräkyyti Naningoihin, sillä bussit eivät aja sinne sadekautena. Ja pian ymmärsin myös miksi. "Tie" oli niin pahassa kunnossa – sekä mutainen että täynnä syviä railoja – että autolla ei mitenkään olisi päässyt. Monessa kohdassa piti ajaa puskien kautta. 

Matka kesti yli tunnin ja kolme henkeä yhdellä pyörällä (meillä oli kuski) kyllä sai paikat puutumaan ihan tosissaan. Mutta saatiin hieno safari kuitenkin! Tällaisia maisemia:

Yhden seepralauman mukana kulki myös kirahviemo ja poikanen, mutta niitä en ehtinyt saamaan kuvaan. Myöskin pahimpia tierikkoja en pystynyt kuvaamaan, piti keskittyä pysymään kyydissä...

Kun lopulta pääsimme perille Naningoihin kysyin Elizabethilta miksi hän oli valinnut juuri tämän koulun, jonne on niin pitkä ja vaikea matka. Elizabeth kertoi, että on itse käynyt aikoinaan samaa koulua ja tietää opettajat ja henkilökunnan luotettaviksi pitämään huolta paenneista tytöistä. Myöskin koulu on niin kaukana kaikesta, että jos (kun) vihaiset isät ja kylän miehet lähtevät etsimään karkulaisia, he eivät löydä tänne. Yhdeksi syyksi vielä Elizabeth mainitsi, että koulussa on vain tyttöjä, jolloin tytöt voivat kasvaa ja opiskella rauhassa eivätkä ole vaarassa tulla raskaaksi.

Kun lähestyimme koulua istui puun alla kaksi vartiomiestä. He tunnistivat Elizabethin ja pääsimme sisään. Vartiomiehet pitävät huolen siitä, että kukaan ei pääse viemään tyttöjä pois heidän tietämättään. He katsovat, että alueelle pääsee vain asiaankuluvia ihmisiä, ei esimerkiksi sotavarusteisiin pukeutuneita miehiä/isiä.

Porttien sisäpuolella iloinen tyttölauma hyppäsi Elizabethin syliin. Elizabeth on heille kuin uusi äiti, tai erittäin rakastettu isosisko ja esikuva. Koulussa oli ruokatunti menossa ja arviolta useampi sata tyttöä oli pesemässä astioitaan. Meillekin tarjottiin ruokaa ja menimme opettajanhuoneeseen syömään ja juttelemaan opettajien ja muun henkilökunnan kanssa. Elizabethin tytöt saivat luvan olla poissa seuraavalta oppitunnilta ja pääsin haastattelemaan heitä jokaista henkilökohtaisesti. Teen haastatteluistaan vielä oman postauksensa, sen verran paljon materiaalia sieltä tuli. 

Elizabethin tytöt ovat kuin siskoja toisilleen ja he tekevät kaiken yhdessä vaikka ovatkin eri-ikäisiä. Elizabeth oli tuonut tytöille tuliaisiksi leipää, pähkinöitä ja mehua ja hän jakoi heille kaiken tasan hyvin huolellisesti. Jälkeenpäin hän kertoi, että hänen tarkoituksenaan on opettaa tytöille jakamista ja reiluutta ja sitä, että he ovat kaikki yhtä tärkeitä hänelle ja kenelle tahansa. Ei ole niin, että toinen on tärkeämpi ja saisi enemmän kuin toinen. Tällainen opetus tai edes asenne ei ole lainkaan itsestäänselvää afrikkalaisessa kulttuurissa.

Elizabethin tytöt ovat jokainen jättäneet kotinsa ja perheensä ja paenneet yksin erämaahan välttääkseen ympärileikkauksen ja pakkoavioliiton. Jokaisen tytön kouluttaminen kannattaa ja on merkittävä investointi tulevaisuuden yhteisöihin. Erityisen vahvasti uskon näiden paenneiden tyttöjen kouluttamiseen. He eivät unohda mistä ja miksi ovat paenneet ja he ovat myös osoittaneet mieletöntä rohkeutta ja uskoa omiin oikeuksiinsa. Uskon, että isoina koulutettuina naisina he tulevat muuttamaan yhteisöjään merkittävästi, aivan kuten Elizabeth itsekin tekee tänä päivänä. Koulumaksut ovat kenialaisittain aika korkeat, varsinkin kun kyseessä on kymmenen tyttöä. Mutta suomalaisittain kyse on muutamista kympeistä! 45 eurolla yksi tyttö saa käydä sisäoppilaitosta kolme kuukautta. Vuodessa tämä on 180 euroa. Ota yhteyttä jos haluat investoida tulevaisuuteen! (henrica.fagerlund@gmail.com) Laitan vielä erikseen esittelyn jokaisesta tytöstä kun ehdin.

Tässä yhdeksän tyttöä. Kymmenes oli Elizabethin kotikylässä sairastamassa, tapasin hänet siellä. Sinipaitainen käy yläastetta, muut ala-astetta.

.