Matkakertomus suomalaisen vaihto-oppilaan vierailusta Elizabethin luona

Tämän postauksen on kirjoittanut Pauliina, 33- vuotias opiskelija ja 3 tyttären äiti. Pauliina lähti loppukeväästä 2016 Keniaan opiskelijavaihtoon lastensa kanssa. Osana opintojaan hän kävi tutustumassa myös Elizabethiin ja hänen työhönsä ja kyläänsä. Pauliina kiinnostui Bezuneshin ystävät ry:n toiminnasta jo ennen Keniaan lähtöä ja halusi siten päästä tutustumaan ja oppimaan paremmin niin ympärileikkauksista Kenian kontekstissa, kuin Elisabethin valistustyöstäkin. Kiitos Pauliina matkakertomuksesta ja siitä, että sait vietyä niin paljon tavaraa Suomesta Elizabethille! Itse Elizabethin kylässä vierailleena tiedän millaista elämä siellä on ja ihana kuulla jonkun toisen havainnot samasta paikasta!

Vierailin Elizabethin luona elokuussa 2016 neljä päivää osana kolmen kuukauden harjoittelujaksoani Keniassa. Tapasin Elisabethin, Monican ja Nashipaen Narok Townisssa, josta matkasimme Elizabethin kotikylään Wafoohon matatulla, eli pakettiautosta modifoidulla pikkubussilla johon mahtuu afrikkalaiseen tyyliin jopa yli 20 henkilöä. Elizabethin pieni kotikylä sijaitsee high land-alueella, jonka johdosta se on kolea, jopa kylmä etenkin iltaisin. Saavuimme illan pikkuhiljaa pimetessä ja kylmetessä Elizabethin pieneen kotikylään. Vastassa Elizabetihin luona odotti hänen äitinsä ja isän veljen vaimo sekä höyryävä ruokapata. Ruokana oli herkullista lihapataa ja riisiä, sekä Keniassa yleistäkin yleisempää chapati-leipää.

Elizabethin koti on hyvin vaatimaton ja oman siihen astisen Kenian matkustamisen askeettisin talo, jossa vierailin. Huoneita on kolme, ne ovat ilman sähköä tai lattiaa. Maalattaista nousi iltaisin kylmyys jalkoihin. Kahden talorivin yhteiset vessat sijaitsivat pihan perällä, eikä niihin ollut öisin asiaa. Alueella liikuu kuulemma sekä hyeenoita että leijonia öisin karjan ja aasien vuoksi. Makuuhuoneemme ovi suljettiin yöksi lukolla sisältä ja isolla puuparrulla sisäpuolelta. 

Wafoon kylänraitilla

Elizabethin kotipiha

Elizabethin koti, vasemmalla Elizabehin äiti pitää Elizan poikaa, vieressä Monica poikansa kanssa, sitten Elizabeth itse ja oikealla Elizabethin naapuri.

Koska Elizabethin tiimi opettaa yleensä sunnuntaisin, kävelimme eräänä sunnuntaiaamuna yhteen Wafoon kylän monista kirkoista. Tässä kirkossa naiset eivät olleet vielä aikaisemmin opettaneet. Kirkoon saapui pikkuhiljaa noin 60 henkilöä, joista yli puolet oli naisia. Kirkossa naiset ja lapset istuivat papista katsottuna oikealla ja miehet vasemmalla puolella. Sunnuntaikirkko koostui puheista ja saarnasta sekä musiikista ja tanssista. Puheita pitivät minulle kirkonmenojen johtajat, joiden rooli esimerkiksi suhteessa pappiin jäi hieman epäselväksi. Tämän lisäksi pappi piti oman saarnansa, jonka aiheena olin minä, valkoinen vieras Euroopasta.

Elizabethin ja kumppaneiden puhe sijoittui ennen papin saarnaa. Jokainen heistä kävi puhumassa omalla vuorollaan swahiliksi ympärileikkauksista ja niiden haitoista. Jokainen nainen oli ilmeisen taitava ja karismaattinen puhuja! Keniassa puheiden pitämisen kulttuuri on erilainen verrattuna meihin. Puhujat ottavat tilansa ja osaavat nostattaa tunnelmaa käsielein ja puheiden painotuksin. Näin minäkin, swahilia puhumaton ihminen, sain käsityksen siitä, mistä puhutaan ja kuinka ihmiset ottivat puheen vastaan. Naisille taputettiin ja heitä selkeästi kuunneltiin, pappi osoitti oman kannustuksensa myöhemmin naisten puheille ja kutsui heidät uudestaan kirkkoon puhumaan. Pääsin (tai jouduin) itsekin kertomaan itsestäni ja vierailustani kirkkokansalle. Ison osan ajasta vei myös laulu ja tanssi, naiset ja lapset tanssivat rivissä ja jonossa välillä, toisinaan taas jorailitiin kirkonpenkkien välissä. 

Kirkossa lauletaan ja tanssitaan.

Elizabeth opettaa tyttöjen ympärileikkauksen vaaroista pastorin kanssa.

Nashipae opettaa lapsiavioliittoja vastaan ja tyttöjen koulutuksen puolesta.

Dream team: Elizabeth, Nashipae ja Monica.

Wafoon kirkon pihalta avautuu upea maisema.

Elizabethin luona vierailu yli yksi Kenian matkani raskaimmista, mutta myös antoisimmista kokemuksista. Kylmyys, alkeelliset olot ja muun muassa pesutilojen puute pistivät maasai-mzungun (mzungu on swahilinkielen sana valkoihoiselle) olon välillä hieman koville. Köyhyys paistoi myös kylästä selkeästi: eräs isä tarjosi minulle lastaan Eurooppaan vietäväksi paremman elämän toivossa. Köyhyyden lisäksi koulutuksen puute niin kyläläisten keskuudessa kuin Elizabethin, Monican ja Nashipaen osalta näkyi. Kylässä ei ollut juuri englanninkielentaitoisia ihmisiä. Vaikka Keniassa englanti on toinen pääkielistä ja sitä opiskellaan 4 -vuotiaasta lähtien, kaikilla ei ole resursseja laittaa lapsia kouluun koulumaksujen takia. Tiimin suunnitteleman paenneiden tyttöjen turvakodin rakentamisen sekä toiminan laajentamisen yhtenä suurimpana haasteena on Elizabethin ja muiden naisten kouluttamattomuus. Heidän ehdottomana vahvuutenaan on se, että he ovat osa yhteisöä: tavallisia, mutta vahvoja maasai-naisia. En usko yhdenkään eurooppalaisen voivan mennä yhteisöön kertomaan tai kouluttamaan ihmisiä lapsiavioliitoista tai ympärileikkauksista niin, että hänet ottaisiin vakavissaan tai tosissaan. Valkoisella eurooppalaisella on “mzungun” leima hyvin tiukasti otsassa, etenkin maaseutualueilla. Turvakodin rakentamisessa ja hallinnoimisessa tarvitaan kuitenkin sellaisia akateemisia taitoja, joita vain koulutus voi tuoda, jonka takia näen turvakotiprojektissa suuria haasteita ratkottavaksi.

Toisena haasteena kenialaisessa kulttuurissa on syvälle juurtunut korruptio, joka ei ainoastaan näy matatukuskien ja poliisien välisissä kättelyissä teidän varsilla tai eritasoisissa hallinollisissa elimissä oikeusistuimista eri virastoihin, vaan myös tavallisessa, jokapäiväisessä elämässä ja suhteessa muihin ihmisiin ja instansseihin. Erään kenialaisen ystäväni sanoin kaikki kenialaiset ovat harrastaneet korruptiota elämässään enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella. Tämä aiheuttaa varmasti myös järjestöille ja yhdistyksille vaikeuksia toimiessa yhteistyössä viranomaisten, mutta myös tavallisten kenialaisten kanssa.

PS. Elisabethille kulkeutui mukanani yksi ISO matkalaukullinen lähinnä lasten vaatteita ja vaippoja. Näistä lahjoituksista oltiin oikein iloisia ja vaipat päätyivät heti käyttöön niin Elizabethin kuin Monicankin pojille. Välitän tässä heidän kiitoksensa kaikille lahjoittaneille!