torstai 13. elokuuta 2015

Bezuneshin tapaaminen

Viime postauksessa kerroin tapaamisesta paenneiden koulutyttöjen kanssa. Tein heistä haastattelut ja julkaisen ne täällä blogissa kohtapuolin. Nyt aion kuitenkin kertoa tapaamisesta Bezuneshin kanssa.

Matkustin vanhalla minibussin romulla monta tuntia pikkuruisia kiemuramöykkyteitä pitkin. Aloin jo huolestua olinko mennyt Bezuneshin kylän, Damboyan ohitse. Lopulta kanssamatkustajat (joista kukaan ei puhunut englantia) sanoivat, että olemme Damboyassa ja hyppäsin bussista ulos. Siinä seisoin sitten tien varrella keskellä aivan pikkuruista kylää ja bussin kadotessa kaikki kyläläiset tulivat ihmettelemään kuka tämä yksi valkoinen nainen oikein on. Alkoi tuntua jo hieman kiusalliselta ja mietin mihin päin pitäisi oikein mennä, kun takaani tuli luokseni valloittavan leveästi hymyilevä nainen. Tunnistin hänet oitis ja toistemme näkemisen riemu oli niin valtava, että kyläläisetkin innostuivat siitä.

Menimme Bezun kotiin ja he olivat kattaneet ihanan etiopialaisen aamupalan. Etiopiassa syödään injeralla, aterimia ei käytetä. Injera on etiopialaisesta tattarista tehty hapatettu lettu. Letusta revitään palanen jolla otetaan ruoka. Injera oli aivan älyttömän hyvää!



Ruokailun jälkeen avasimme tuliaislaukut, eli lapsille vaatteita ja aikuisille videotykki. Bezuneshin talossa asuu hänen perheensä lisäksi myös kaksi teini-ikäistä sukulaistyttöä, jotka auttavat kotihommissa ja lastenhoidossa. Jos olisin tiennyt sen, olisi ollut niin helppo tuoda heillekin vaatteita. Olisi kyllä tullut käyttöön ja tarpeeseen! No, ensi kerralla sitten.

Bezun lapset olivat aivan innoissaan tuliaisista, erityisesti Abenezar rakastui huuliharppuun ja soitti sitä lähes taukoamatta kaikkialla missä kuljimme. Silloinkin kun hän ei soittanut, hän kantoi sitä mukanaan paitansa sisällä jemmassa. 

video


Videotykkiäkin testattiin ja se toimi erinomaisesti! Tykistä tulee olemaan paljon hyötyä heidän seminaareissaan. He näyttävät kuulijoille videon ympärileikkauksesta. Se on aivan järkyttävän tehokas tapa saada ihmiset ymmärtämään kuinka kauhistuttavan huono asia ympärileikkaaminen on.

Bezunesh ja Tesfaye näyttivät minulle myös takapihalla olevan puolivalmiin talon. He kertoivat, että aina jos palkasta jää yli, he rakentavat takapihan taloa eteenpäin. He siis aivan itse omin käsin rakentavat taloa (mikä sinänsä on aika yleistä Etiopiassa). Tarkoituksena on jonain päivänä muuttaa siihen taloon ja laittaa nykyinen talo vuokralle ja siten tienata hieman rahaa.

Iltapäivällä lähdimme bussilla Duramen kylään. Duramessa pieni kylänen mutta kuitenkin Damboyaa isompi ja ymmärtäkseni Durame on myös jonkinlainen alueellinen hallintokeskus. Siellä on jopa yksi hotelli. Menimme sinne syömään ja käyttämään nettiä. Duramen lähellä sijaitsi myös seuraavan päivän opetuspaikka, Zama. Zamassa asuu myös Bezuneshin vanhemmat ja Bezunesh perheineen menivät sinne yöksi valmistelemaan seuraavan päivän opetusta. Matkustin osan Etiopian matkastani yhdessä pienen suomalaisen opettajaporukan kanssa ja he halusivat myös tulla kuuntelemaan Bezun opetusta, joten jäin Damboyan hotelliin yöksi odottamaan seuraavana aamuna saapuvia matkatovereita.

Oli jotenkin aivan epätodellista ja samalla niin tuttavallista olla Bezuneshin ja Tesfayen luona. He ovat etiopialaisittan aika erikoinen pariskunta, sillä he tekevät yhteistyötä tasavertaisina, sekä kotihommat, että valistustyöt. Sanoisin jopa, että melko epätavallinen pariskunta ihan länsimaalaisiinkin verrattuna, sillä heidän yhteistyönsä ja yhteiselonsa oli niin mutkatonta ja toimivaa. He ovat toistensa parhaat ystävät eikä voinut kuin ihastella heidän suhdettaan.



Kerron Zaman mielettömän hienosta opetuspäivästä lisää ensi postauksessa! Ja nyt pidän myös kirjoitustahtiani huomattavan tiiviimpänä. Kesä oli niin intensiivinen Suomeen paluun jälkeen sisältäen siviilisäädyn vaihdosta, muuttoa ja remppaa, ettei oikein kirjoittamisaikaa jäänyt. Kuvatkin jossain jemmassa, toivottavasti kuitenkin tallessa vielä... Nyt pikkuhiljaa kun arki lähtee rullaamaan, on helpompi löytää aikaa bloggaamiselle. Kaiken kaikkiaan Afrikan matka oli aivan mieletön. Odotukset ylittyivät jatkuvasti ja oli vain niin älyttömän hienoa ja helppoa olla ja toimia siellä. Todellinen Life Changer!!! Oikeastaan en olisi ehkä osannutkaan kirjoittaa matkasta aikaisemmin, sen verran valtava kokonaisuus.

Olen myöskin todella kiitollinen siitä, että yhdistyksen tilille tipahtaa virtaavaan tahtiin erikokoisia lahjoituksia! Pelkäsin jossain vaiheessa, että jos en pian saa kirjoitteluprosessia käyntiin niin työ unohtuu ja rahavirta loppuu. Onneksi ette unohtaneet tätä toimintaa! <3 <3 <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti