Keniassa BEZ-matkalla 19.–23.9.2017

Matkalla mukana: Eve Autio, Hilkka Autio-Ikkala, Henrica Fagerlund, Eeva Paatela ja Maarit (Mari) Martela

Tiistai 19.9.2017

Kokoonnuimme klo 5.30 lentokentälle, mistä lensimme ensin Pariisiin. Siellä nousimme Air Kenyan koneeseen, joka kuljetti meidät aikataulussa Nairobiin.

Henrica, Maarit, Eeva ja Hilkka innokkaina lähdössä kohti Keniaa.

Easy Hotel Kenyan kuljettaja odotti kyltin kanssa ja pimeässä illassa klo 21 jälkeen lähdimme melko lähellä sijaitsevaan majapaikkaan. Usko meinasi välillä loppua, kun tien päällyste häipyi ja tie muuttui hirvittävän kuoppaiseksi. Hotelli osoittautui kuitenkin oikein hyväksi.

Illalla vielä tutkimme ja lajittelimme tuliaisvaatteita ym., osa Narokiin ja osa Etiopiaan.

Keskiviikko 20.9.2017

Aamulla heti klo 9 alkoi palaverimme hotellin kokoushuoneessa entisen koko Kenian ympärileikkausohjelman vetäjän Lucy Mongonyn ja hänen avustajansa Mwangi Joycelyn kanssa. Kokous sujui vilkkaasti ja tietoja vaihdettiin puolin ja toisin. Lucy sai Elizabethin yhteystiedot ja ovat jo tätä kirjoitettaessa puhuneet muutamaan kertaan. Todennäköisesti Lucy Mongony matkustaa jossain vaiheessa tapaamaan Elizabethiä Narokiin. Jännä kuulla seuraako siitä jotain.

Palaverin lopuksi Lucy tilasi kaikille kenialaista teetä sekä makkaroita ja samosoita.

Palaverin loppupuolella Nairobissa vuosikausia asunut Reijo Hakanen liittyi seuraamme. Reijo oli järjestänyt meille auton ja luotettavan kuljettajan. Kokouksen loputtua lastauduimme Johnin ohjaamaan safariautoon.

Jatkoimme kohti Narokia, saavutimme nopeasti komean Rift Valleyn, mikä on osa Itä-Afrikan suurta hautavajoamaa. Pysähdyimme kerran ihailemaan upeita maisemia.

Johnin turvallisessa luotsauksessa max 80 km/h (rajoitin) saavuimme muutaman tunnin kuluttua Narok Townin vilkkauteen ja hälinään. Löysimme helposti Henricalle ennestään tutun hotellin, jonka edessä Elizabeth Kennedy selässään, Monica ja Rachel olivat meitä vastassa. Halattiin kovasti ja ihmeteltiin toisiamme. Saimme huoneemme Stage View Hotellista á 8,40 €.

Elizabeth ja Kennedy Narokissa. Tori taustalla.

Vähän myöhemmin kävelimme koko porukka lukuisten kauppiaiden reunustamaa katua läheiselle Shellille, mistä John haki meidät supermarketiin. Kävely oli pieni elämys pimenevässä, ihmisiä vilisevässä kaupungissa.

Teimme runsaat ruokaostokset ja ostimme myös tytöille kouluun tuliaisia. Sitten palasimme autolle, joka ei lähtenytkään käyntiin. Kävelimme koko joukko hotellille. Autosta oli jokin johto irronnut, mutta John lupasi sen aamuksi kuntoon.

Päivällisen nautimme hotellin ravintolassa, ensimmäiset chapatyt tuli maistettua. Taisi mennä ugaliakin. Aloimme pikkuhiljaa tutustua toisiimme, me länkkärit ja he paikalliset. Tosin Henrica oli kaikille tuttu. Elizabethin pieni Kennedy oli kyllä suloinen.

Henrican ja ” Oltian”-tiimin (nämä kolme naista ovat rekisteröityneet tällä nimellä) huoneessa avasimme tuliaiskassin ja innokkaat naiset alkoivat sovittaa vaatteita. Tuntui siltä, että kaikki olivat tyytyväisiä. He kaikki saivat myös älypuhelimet.

Torstai 21.9.2017

Aamiaisen jälkeen lastauduimme kaikki yhdeksän autoon ja suuntasimme kohti Wafoota. Ensin asfalttitietä Nairobiin päin ja sitten pohjoiseen kukkuloita kohden. Tie oli varsin kuoppainen ja matkanteko hidasta. Ehdimme ihailemaan kauniita vehreitä maisemia. Vehnäpeltoja näkyi paljon.

Vihdoin rytyyttelimme Elisabethin äidin talon alapuolelle. Nappasimme reput selkään ja kiipesimme jyrkkää polkua perille. Asetuimme taloksi ja nautimme pienessä oleskeluhuoneessa kenialaista teetä.
Sitten vuorossa oli oleskelua lähinnä ulkona auringonpaisteessa. Talo sijaitsee kukkulan rinteellä ja pihalta avautui kaunis näköala. Katselimme, kun pari aasia lähestyi kaaliviljelmiä. Elizabeth pinkaisi pienissä ballerinoissaan juoksuun alas rinnettä ja ajoi aasit toiseen paikkaan.

Maisema Elizabethin äidin talolta.

Toimimaton ompelukone nostettiin pihalle ja sitä yritettiin innokkaasti korjata. Onnistui melkein. Todettiin, että se on paras huoltaa. Wafoossa on korjaaja, joka voi samalla opettaa Elizabethille koneen käyttöä. Ompelukoneen ympärille kertyi väkeä, lapsia sekä Elisabethin setä.

Elizabeth oli saanut lahjoituksena vanhan polkuompelukoneen, jota me tässä yritämme saada toimimaan.

Talossa oli myös söötti 3-vuotis Sima, Elizabeth huolehtii tästä erään siskonsa tyttärestä. Mukava oli seurata, kun Kennedy leikki tyytyväisenä Siman ja muiden paikalla olleiden lasten kanssa. Taitavasti välttivät jyrkännettä.

Elizabethin äiti ja eräs sukulaisnainen valmistivat ruokaa: perunaa ja herneitä lihaliemessä sekä riisiä. Monica ja Rachel paistoivat korkean kasan chapatia. Aika hyvää, vatsa todella täyttyi. Paikalle saapui lapsia ja myös muita aikuisia syömään loppuja ruokia.

Elizabethin keittiö/olohuone. Tässä meitä istui iltaa 8 aikuista ja 3-4 lasta.

Pikkuhiljaa Eeva, Eve, Henrica, Hilkka ja minä kiipesimme Elizabethin johdolla jyrkähköä reittiä ylös Elizabethin rivitalolle. Muut tulivat autolla, joka matkalla melkein juuttui mutaan. Elisabethillä on kolme pientä huonetta, joissa on maalattia. Henrica nukkui Elizabethin kanssa, me loput neljä jaoimme yhden huoneen ja kaksi sänkyä. Mahduimme kohtuullisesti.

Päivälliseksi Rachel valmisti ugalia, minkä tekemistä oli hauska seurata. Hän myös leikkasi kaalin ja muita vihanneksia kätevästi käsissään. Leikkuulautaa ei ollut eikä oikein työtilaakaan. Vateja ja kattiloita käytettiin sujuvasti. Kaikki valmistus tapahtui siirrettävällä hiilitulella, joka oli pienen tilan lattialla. Me länkkärit seurasimme hieman kauhuissamme, kuinka Kennedy ja Sima liikkuivat vilkkaasti tulen lähellä.

Yö oli kylmä, mutta selvisimme. 

Elizabethin asunto (rivitalo). Edessäni ovi varsinaiseen asuntoon (keittiö ja makuuhuone). Viereinen ovi on asuntoon
(1 makuuhuone), jonka Elizabeth on vuokrannut silpomista paenneille tytöille. Näissä kolmessa huoneessa asuu koulujen lomien aikana yli 30 henkilöä. Asunnoissa on maalattia, mutta osa joutuu nukkumaan siinä patjan päällä. Yöllä on erittäin kylmä, meillä (jotka nukuimme sängyssä) oli villavaatteet ja moninkertaiset peitot.

Perjantai 22.9.2017

Usvaisena aamuna kävelimme ensin alas Elizabethin äidin talolle viemään Kennedy ja Sima hoitoon. Olimme menossa Ipatimanoon koulukokoukseen. Jatkoimme kävellen, sillä John soitti Henricalle, ettei ollut saanut autoa kylmyyden vuoksi käyntiin. Olimme ihan tyytyväisiä liikuntaan. Elizabeth, Monica ja Rachel sekä Henrica olivat pukeutuneet kauniisiin Maasai-mekkoihin. Me neljä muuta olimme lenkkareissa ja retkivaatteissa.

Kylän päällikkö ei päässyt kokoukseen, mutta paikalla oli kylän rauhankomitean puheenjohtaja sekä kolme muuta miestä ja iloksemme myös yksi nainen. Kuten Lucya tavatessa, myös tämä kokous alkoi niin, että kaikki esittelivät itsensä. Sen jälkeen oli puheenjohtajan suorittama rukous. Kokous sujui mielenkiintoisesti ja positiivisessa hengessä. Ainakin tämä porukka vaikutti hyvin koulumyönteiseltä ja ehkä olivat myös tyttöjen turvatalon puolella.

Kokouksen jälkeen oli valokuvausta, ja sitten kävelimme koko joukko paikalliseen baariin chapatylle ja teelle. Meille esiteltiin myös viereistä ohrapeltoa. Eivät olleet kuulleetkaan, että ohrasta voi oluen lisäksi valmistaa myös esim. leipää.

John tuli hakemaan meidät ja ajoi meidät taas Elizabethin äidin luo syömään perunapitoisen aterian. Kovasti kiiteltiin äitiä ja sitten alas autolle. Pompittiin matka takaisin Narokiin. Muut asettuivat Stage View Hotelliin, Eve ja Mari siirtyivät Lexington Hotelliin varmistelemaan parempia yöunia. John haki meidät vielä illalla yhteiselle päivälliselle Stage View:uun.

Elizabethin äidin talo ja pihapiiri. Tiimin Monica taustalla. Saimme täällä erinomaisen aterian, joka oli valmistettu mm. omista perunoista ja porkkanoista.

Lauantai 23.9.2017

Aamulla John nouti ensin Even ja Marin, sen jälkeen muun porukan. Ajoimme bussiasemalle, mistä Henrica aloitti matkansa kohti Etiopiaa Bezuneshia tapaamaan. Me muut suuntasimme ensin supermarketiin ostamaan lounastarvikkeita mm. hedelmiä. Noin 30 henkilön lounastarpeet maksoivat 24 euroa!

Pitkähkö, noin neljä tunnin, matka alkoi Naikarraan, lähelle Tansanian rajaa. Käytännöksi oli jo muodostunut, että Elizabeth istui etupenkillä Kennedy sylissään. Siinä pikkupoika viihtyi hyvin. Välillä hän kulki käsien kautta takapenkille, missä Monica ja Rachel istuivat ja viihdyttivät meitä pari kertaa laulullaan. Sai siinä John taas rattia kääntää ja vääntää, kun kiemurtelimme kuoppaisella, mutkikkaalla tiellä. Kiinalaisten johdolla näkyi rakennettavan uutta tietä. Matkalla näimme mennen tullen mm. kirahveja ja seeproja.

Perillä Naikarran Elementary Schoolilla tapasimme heti kaikki ihanat tytöt.

Tapasimme tytöt Naikarran koulussa. Keskellä tuliaisia: vähän ruokaa, saippuaa, kyniä, vihkoja, wc-paperia. Oranssipaitainen mies on yksi tyttöjen opettajista, Paul.

Asetuimme laajan koulualueen erääseen nurkkaukseen nurmikolle istumaan. Team Oltian jakoi tuliaisina jokaiselle tytölle wc-paperirullan, vihkon, kynän ja kumin sekä yhteiseksi useita hammastahnoja ja saippuoita. Sitten Elizabeth puhui heille jotain, mistä emme valitettavasti saaneet käännöstä. Myös Monica puhutteli tyttöjoukkoa. Sitten alkoi lounaan jakaminen. Näppärästi Elisabeth pilkkoi ja jakoi vesimelonit ja appelsiinit. Lisäksi oli samosoja, ranskanperunoita, paahtoleipää ja banaaneja. Juomaksi ämpärillinen sekoitemehua. Tytöt koulupuvuissaan käyttäytyivät kauniisti ja rauhallisesti koko ajan. Lounaan jälkeen jututimme tyttöjä, monet osasivat aika hyvin englantia. Tulevaisuuden haaveistakin kuulimme: oli juristia, lääkäriä, ompelijaa…

Ruoan jakoa ja keskusteluja tyttöjen kanssa. Moni osasi hyvin englantia. Saimme tietää tyttöjen kuulumisia ja esim. tulevaisuuden toiveita.

 

Tämän jälkeen tytöt esittelivät meille ilmeisen hyvää kouluaan. Näimme luokkia, joilla oli hauskat nimet: Venus, Jupiter ja yksi taisi olla Neptunus. Tytöillä on isot makuusalit, joissa oli metalliset kerrossängyt. Jokaiselle oli oma lukittava arkkunsa. (Elisabethilla oli samanlainen kodissaan). Kurkistimme myös ulkona sijaitseviin suihkutiloihin. Tilavan ruokalan vieressä oli sisä- ja ulkokeittiöt. Valtavat ugulipadat olivat muhimassa.

Koulu on iso ja siellä opiskelee myös poikia. Paul-opettaja kulki koulukierroksella kanssamme ja varsinkin Eve jutteli hänen kanssaan innokkaasti ja kuuli kenialaisesta opetusjärjestelmästä.
Pikkuhiljaa tuli jäähyväisten aika, jotta ehtisimme pompputeiltä pois ennen pimeän laskeutumista. Kaikki tytöt tulivat vuorollaan halaamaan meitä. Sydämestään toivoo, että nämä innokkaat tytöt saisivat mahdollisuuden käydä koulutiensä loppuun.

Hilkka ja koulutytöt tutustumassa koulun tiloihin.

Perillä Narokissa Team Oltianinille maksettiin vielä huone Stage Viewstä yhdeksi yöksi. Heille yritettiin antaa avain jonnekin yläkerroksiin, mutta Monica sanoi portieerille huomattavan napakasti, että haluavat ensimmäisestä kerroksesta huoneen nro 7. Siellä me Suomesta matkanneet saimme lahjaksi todella kauniit kaulakorut ja rannerenkaat sekä pienistä helmistä tehdyt rannenauhat.

Kaikki olivat tässä vaiheessa kovin väsyneitä. Oli aika haikeasti halata ja kiittää kaikkia, erityisesti Elizabethia, vieraanvaraisuudesta ja mukavasta yhdessäolosta. John kuljetti Eevan, Even, Hilkan ja Marin Hotel Lexingtoniin. Sieltä jatkoimme seuraavana aamuna Naivasha-järven alueelle kolmen päivän luontokierrokselle.

***
Mielenkiintoista oli tutustua Elisabethiin, Monicaan ja Racheliin. Ja nähdä millaisissa olosuhteissa he tekevät ympärileikkauksen vastaista työtään. Jäi paljon erilaista pohdittavaa.
                             
Valistustyön johdosta Elisabethin luokse on paennut noin 30 tyttöä, jotka hän on sijoittanut Naikarran Boarding Schooliin. Mutta loma-aikoina, eli vuodessa useamman kuukauden, he kaikki saapuvat Elizabethin vaatimattomaan ja pieneen kotiin. Tämä on nyt jonkinlainen ongelma, jolle pitäisi löytyä ratkaisu.

Teksti: Maarit Martela 
Kuvat: Reissuporukan arkistot