Siinä se on!
Kyltti näyttää raikkaalta ja modernilta. Olemme perillä. Puna-vihreä-valkosävyinen teksti kertoo, että Osiligi Girls Rescue and Empowerment Network on 200 metrin päässä. Logossa kaksi naista katsovat samaan suuntaan, toisella on collegen valmistujaisasu ja toisella perinteinen masai-naisen juhla-asu.
Emme ole malttaneet edes pysähtyä sitten Nairobista lähdön. Suuri Hautavajoama olisi tarjonnut sateen tuomaa vihreyttä, mutta meillä on ollut kiire, kiire nähdä kumppaneitamme ja ”tyttöjämme”.
Kyltti julistaa vielä, että tieto on voimaa.
Keskusta ympäröi harmaa, korkea muuri. Auto kaartaa hiukan vasemmalle kuoppaiselta tieltä. Muuri on tukeva ja sen yllä kiertää piikkilanka, jonka yläpuolella on sähkölanka. Olemme vaikuttavan, kauniin, sinisen portin ulkopuolella. Asiattomien olisi todella vaikea tulla keskukseen. Isossa portissa on normaalin kokoinen ovi, josta pääsemme pihaan.
Hetkessä kaikki on yhtä hulinaa ja jälleen näkemisen iloa. Tervetulotanssi sykähdyttää, löytyy tuttuja kasvoja, halaukset lämmittävät ja kohta on riennettävä jo syömään.
Peruna-hernemuussi, lämmin kaalisalaatti ja linssikastike maistuvat! Ruokailun antaman voiman jälkeen hämmästelemme, mitä kaikkea on saatu aikaan.
Mustat tietokoneet nököttävät luokassa valmiina, vaikka vasta kaksi-kolme viikkoa sitten tukijamme keräsivät tuliaisrahaa. Nettiyhteys on moitteeton ja myöhemmin huomaamme, että edes hotellimme yhteys ei yllä vastaavaan. Toimisto toimii aurinkoenergialla ja laitteen käyttö on hyvin hallinnassa. Ompeluluokka on jo käytössä ja kampaamo tarjoaa yhden kuivauskuvun tässä vaiheessa.
Makuusalissa on kerrossängyt, toinen makuusali on suunnitelmissa, kyykky-wc erikseen naisille ja miehille, pesuhuone kantovedellä, vartijan tila ja väliaikainen keittiö sekä kaivo. Kaikki toimii!
Pian elämä tulomme jälkeen jatkuu taas lähes normaalina. Osa tytöistä pesee pihalla pyykkiä, osa auttaa ruuanlaitossa, osa kampaa toistensa hiuksia ja lapsia hoidetaan.
Seuraavana päivänä osallistumme keskuksen opetustunteihin ja todistamme väkevää ja voimallista otetta. Turvallisen tuntuinen ulkopuolinen opettaja, olemukseltaan todellinen mama kysyy:
– Tiedättekö, miltä tytön tai naisen alaosa näyttää? Ellette, ottakaapa sitten kännykkä ja katsokaa kameralla sitä. On tärkeää tuntea itsensä. Ja katsokaa tätä piirustusta, tässä on naisen sukuelimet...
Valistustyö jatkuu ja tyttöjä kannustetaan opiskeluun, ammattiin ja itsensä arvostamiseen. Myöhemmin syvennymme tuliaisina tuomiimme kuukuppeihin. Ne voivatkin säästää paljon shillinkejä, koska kertakäyttöiset terveyssiteet ovat huiman kalliita paikallisessa supermarketissa, puhumattakaan niiden tuomasta jätekuormasta.
Myöhemmin keskuksen suuressa avausjuhlassa tunnemme olevamme osa tätä yhteisöä. Olemme yhdessä saaneet tämän aikaan. Ylpeys pakahduttaa rintaa. Liikuttuneina kuuntelemme tuttuja nimiä, kun valtionhallinnon edustaja jakaa todistuksia. Monia lupauksia annetaan hallinnon taholta tuesta ja keskusta kiitetään työstään. Nämä sanat tulee painaa mieleen ja samalla tiellä jatkaa!
Seuraa monia ikimuistoisia hetkiä. Lukemattomat poseeraukset ja videot seuraavat toisiaan.
Clara (nimi muutettu), tuo niin onnettomia kokenut nuori nainen seisoo ompelukoneen vieressä hymynkare kasvoillaan ja sivelee uuden koneen kiiltävää pintaa. Tänään hän on onnellinen. Ympärillä ovat omat vanhemmat, joiden pariin hän on sovittelun jälkeen voinut palata, sekä aviomies ja vuoden ikäinen lapsi. Tuetun koulutuksen jälkeen Clara opiskeli ompelijaksi, ja nyt Osiligi lahjoittaa hänelle oman ompelukoneen. Myöhemmin isä ja äiti kysyvät useaan kertaan, onko tämä kaikki totta?
Mutta aina kaikki ei kuitenkaan kulje helpoimman kautta, koulu ei suju ja nuori etsii tietään ja paikkaansa. Seuraamme, kuinka Liza (nimi muutettu) istuu luokassa, katse on alakuloinen. Ankara julkinen läksytys huonoista opinnoista ei unohdu. Tytön olemuksessa on sekä uhmaa että epävarmuutta ja muodikkaasti rikki olevat farkunpolvet puhuvat kokeilun ja rajojen hakemisesta. Hän on rajalla, jossa mietitään, tuetaanko häntä edelleen eikä hän itsekään ehkä tiedä mitä haluaa. Maailma kutsuu ja houkuttaa.
Myöhemmin, juhlapäivän jo kääntyessä iltaan, vanha sokea isä saa kokea neljän äidittömän tyttärensä kanssa tärkeän hetken. Silpomista paennut tytär kohtaa sovittelussa perheensä jälleen. Liikuttavan sovintohetken päättää vakava puhe koulutetuille tytöille siitä, että heidän vuoronsa on nyt huolehtia kotiin jääneestä siskosta, joka on huolehtinut isästä ja kodista aiemmin.
Mistä Osiligi keskuksen tulokset ovat syntyneet? Mitä sanoa heille, jotka Suomessa kysyvät meneekö apu perille? Entä heille, jotka toteavat, että jos annat kerran, joudut antamaan loputtomiin.
Tuloksia on syntynyt heräämisestä; ketään tyttöä ei saa satuttaa väkivallalla. Tulosta alkoi syntyä siitä, että Suomessa oli heräämistä ja resurssia. Halua tehdä jotain. Samaan aikaan Keniassa silpomisen kivun ja seurauksen kokeneet aikuiset naiset halusivat myös tehdä jotain. He omasivat ja omaavat edelleen näkemyksen, kuinka puuttua asiaan juuri tässä kulttuurissa. Suomalaisilla osallistujilla on ollut halu toimia ja taito kanavoida resursseja. Lopulta sattumalta kohtasimme ja vähitellen kasvoi yhteinen luottamus; tehdään yhdessä!
Kaikki kiteytyy luottamukseen. Keniassa toimii Susanin tiimi ja Suomessa toimii Eevan tiimi. Mikään ei synny vain yhden ihmisen työstä, voima kasvaa useasta mukana olijasta ja tukijasta. Omin silmin toteamme avun menneen perille, eikä se ole vain apua, se on yhteistä kasvamista, tasavertaista toimimista asioiden muuttamiseksi. Entä onko jatkettava loputtomiin? Ei, olemme sitoutuneet tiettyjen tyttöjen kouluttamiseen perus- ja yläasteen verran, ja kaikki ovat siitä tietoisia. Keskus kasvaa, vahvistuu ja jatkaa sitten omin siivin. Meille mukana olijoille matka on ollut sanomattoman koskettava, opettava ja erilaisista olosuhteista huolimatta aitoa kohtaamista.
Tämä työ antaa elämälle suurta merkitystä, myös sinä hetkenä, kun kävelemme tiluksilla ja tarkistamme tontin rajoja. Hiljainen tuuli kahisuttaa pensaita. Astelemme verkalleen ja tonttia hoitava masai-nainen opastaa kasveista ja kertoo kuinka juuri tuota kasvia voi taittaa oksan pari ja laittaa kuumimpana aikana kainaloon deodorantiksi. Sitten hän kohteliaasti kutsuu majaansa ja tarjoaa maistuvaa, makeaa kenialaista maitoteetä. Keskustelemme veden vähyydestä ja sen kalleudesta. Vesi on ostettava usean kilometrin päästä huoltoasemalta. Syyllisyys asettuu oitis jonnekin mielen sopukoihin aamullisesta runsaasta suihkun käytöstä. Myöhemmin vielä puramme yhdessä auton katolta patjapaketin, mikä on palkka tontin hoidosta.
Hyvästellessä edelleen hiljainen tuuli jää kahisuttamaan pensaita helpottaen keskipäivän kuumuutta ja Osiligi keskus jatkaa omalla tiellään.
Sirkka-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti